Tanssin alkutaival
Aloitin tanssiharrastuksen vuonna 1981 hakeutumalla juuri perustettuun Lahden tanssiurheiluseuraan. Se oli hauskaa aikaa. Tukka oli pitkä ja rumpuja soitettiin vain täysillä. Pirjo Valve oli ensimmäinen valmentajani, joka kärsivällisesti väänsi minulle rytmin kroppaan. Oli siinä työtä.
Kun aika koitti, lähdimme Saarisen Sirkun kanssa kilpailemaan Imatralle. Jännitti niin rajusti, että lyhyet ja pitkät sivut kuviosta menivät aivan sekaisin. Loppujen lopuksi sijoituimme viidensiksi ja päätös oli selvä: ”Tätä piti saada lisää.”
Lyömäsoittimet vaihtuivat tanssiin
Ajan mittaan lyömäsoitinten opiskelu Lahden musiikkiopistossa loppui, koska lyömäsoitinorkesterin keikka ja tanssikilpailut osuivat samalle päivälle. Koska kapellimestarilta ei joustoa löytynyt, löin kapulat tiskiin ja painuin tanssikisoihin.
Sitten vaihtui tanssipari. Aloitettiin Iso-Kuortin Anun kanssa yhteinen tanssitaival, jota kesti noin seitsemän vuotta. Treenattiin hullun lailla ja käytiin hakemassa oppia suomalaisilta ja englantilaisilta valmentajilta. Aloitin myös kouluttautumisen valmentajaksi ja valmentamisen. Luokkanousujen myötä harjoitusmäärä vain kasvoi. Joka päivä oltiin salilla ja lähes joka viikonloppu oli kisoja.
Kehityimme niin, että keikuimme 10-tanssin ranking-listan neljän parhaan joukossa ja pääsimme silloin tällöin edustamaan maatamme ulkomaille. Huimia reissuja. Vuonna 1988 saavutimme Lahdessa 10-tanssin SM-kisoissa pronssia.
Tanssijaksi näyttämölle
Seuraavana keväänä Anu lopetti tanssimisen ja keskittyi opiskeluun. Minä marssin Riittakatriina Manninen-Louhensalon juttusille. Hän passitti minut Jalkarannan tanssileirille ja soitti myös Ritva Ståhlberg-Bondarewille, että täällä olisi nyt yksi hullu tanssija tarjolla. Tanssileirillä tutustuin uusiin tanssilajeihin.
Tanssiteatteri WBK:ssa (nykyinen Plus) Ritva teki koreografioita ja pääsin venkoilemaan näyttämölle. Valloittava Mr. William ja Laulu tulipunaisesta kukasta jäivät parhaiten mieleen, koska tein niissä pääroolit. Loikittiin myös operetti Lepakossa kaupunginteatterilla ja Liisa Prihan Sekahaku-ryhmässä. Siinä oli kymmenen modernin tanssin tanssijaa akselilta Helsinki–Kittilä. Kiitokset Ritvalle ja Liisalle.
Tanssiparit vaihtuvat
Löysin myös uuden parin kilpatanssin puolelta. Latinalaistansseja harjoiteltiin pari vuotta Tiina Nuottajärven kanssa. Minä kävin Helsingissä ja Tiina kävi Lahdessa.
Taas vaihtui tanssipari. Harri Antikainen, tuo vakiotanssien ihmemies, ehdotti minulle Susanna Taskista. Soitin Suskille ja siitä alkoi vieläkin jatkuva harjoituskausi. Harrin valmennuksessa Suskin kanssa olen oppinut vartalon käytön, energian suuntaamisen ja kaiken muunkin oleellisen. Nyt yritän siirtää tietoa eteenpäin omille valmennettaville ja kaikille asiasta kiinnostuneille.
Uusi aluevaltaus koreografina
Tanssiteatteri Plussassa tuli sitten mahdollisuus kokeilla omia kykyjä koreografina.
Vuonna 1996 Batman ja Sininen säihke oli nopea, mutta hulvaton rutistus lasten talvikarnevaaleille. Ilkeät kissanaiset ryöstivät Gotham Cityn kaupunginmuseosta jättiläistimantti Sinisen Säihkeen. Jahtiin riensivät Batman ja Robin. "Pyhä savu!", kissanaiset pakenivat naisten vessaan. Mikä nyt avuksi? Tietenkin Bat-Woman. Kissanaiset saatiin kiikkiin ja timantti museoon.
1998 tein pitkän koreografian nimeltä Niilo. Niilo oli nyhverö toimistovirkamies, joka rakastui tanssijattareen nähtyään tämän esiintymässä. Niilo ei uskaltanut lähestyä tätä, mutta tyttö tulikin töihin samaan konttoriin. Tiukka johtaja ja inhat työkaverit piinasivat Niiloa myös painajaisunessa. Tanssijatar oli kuitenkin huomannut Niilon kiintymyksen, muttei voinut osoittaa sitä julkisesti. Eivätkä he koskaan saaneet toisiaan.
Tanssiteos Primitive Forces
Maa
Tuli
Finaali
Avaruus
Vesi
Primitive Forces -kuvat: © Juha Tanhua
Vuonna 2000 valmistui tanssiteos Primitive Force, joka kuvailee ihmiseen vaikuttavia voimia. Teoksessa on viisi osaa: Maa, Avaruus, Tuli, Vesi ja Finaali, joissa kaikki voimat yhdistyvät.
Tanssitekniikka on vapaa. En halua sitoa liikekieltä mihinkään tiettyyn tekniikkaan, koska se rajoittaa liikkeen vapautumista ja eriarvoistaa tanssijoita. Halusin löytää vapaata liikettä ja uusia keinoja vanhan aiheen visualisointiin sekä antaa yleisölle mahdollisuuden nähdä jotain, jonka jokainen on kokenut: maan lämmön, avaruuden äärettömyyden, tuleen tuijottamisen sekä veden rauhoittavan virtauksen.
Visuaaliset elementit ovat tärkeä osa teosta. Lahden pikkuteatterilla on laitteistot, joilla on mahdollista luoda upeat efektit tukemaan tanssin kulkua. Valomestarina toimi Arto Vuorinen. Painottoman tilan illuusio ja palavat tanssijat ovat vain osa kokonaisuutta, joka on mahdollista luoda tanssijoiden, valon ja äänen avulla. Musiikin sävelsi tilaustyönä lahtelainen muusikko Matias Ahonen. Oli hienoa saada musiikkia, joka vastasi täysin sitä mielikuvaa, mikä minulla oli päässäni.
Tanssiteatteri Plussan esittämä kantaesitys oli Lahden Pikkuteatterissa 18.11.2000.
Keväällä 2001 Tanssiteatteri Plus osallistui Nuori kulttuuri -tapahtumaan osalla Tuli ja sai kunniamaininnan modernin tanssin sarjassa.
Elokuussa 2001 olin koreografina yhteispohjoismaisessa NOVU 2001 -projektissa.
Sen jälkeen olen tanssinut vain muiden tekemissä koreografioissa ja treenaillut argentiinalaista tangoa.
Tanssijasta kilpatanssiohjelmien selostajaksi
Marraskuussa 2003 aloitin YLE TV2:lla kilpatanssiohjelmien selostajana. Salossa oli 10-tanssin SM-kilpailut, ja siellä piti selostaa ensimmäisen kerran. Ohjaaja vei minuy selostuskoppiin, antoi kuulokkeet, näytti "yskänapin" ja niin minut oli perehdytetty urheiluselostajaksi. Kylmä hiki virtasi, mutta niinpä vain siitäkin selvittiin. Sen jälkeen olen toimittanut aikamoisen kasan kansainvälisiä kilpailuohjelmia televisiolle.
Musikaaleja kaupunginteatterilla
Syksyllä 2003 alkoi Lahden kaupunginteatterilla neljän vuoden musikaaliputki tanssijana ja laulajana. Ensin oli Astoria, sen jälkeen Zorbas, Leyla ja Daniel sekä Piukat paikat. Vuonna 2007 sain puheroolin näytelmään Yksi lensi yli käenpesän.
Tanssiura jatkuu
Talvi 2010–2011 meni tanssin osalta Nurmijärvellä kansantanssiryhmä Pörriäisten kanssa. Heille tein Morsion kaato -tanssiteoksen. Tulipahan sitten kokeiltua sekin alue.
Tanssiura jatkuu kilpatanssivalmennuksen ja argentiinalaisen tangon pyörteissä. Ei kai tanssista ikinä pääse eroon.